Larissa WT

virtuaalihevonen

Sama omistaja, uusi osoite!

Virallinen nimi	Larissa WT, "Larissa"	Rotu, sukupuoli	Suomalainen puoliverinen, tamma
Syntymäaika	01.01.2013 (ikä)	Väri	ruunikko
Säkäkorkeus	163cm	Omistaja	Mette (VRL-13589)
Rekisterinumero	VH14-031-0492	Kasvattaja	tuontihevonen
Koulutustaso	vaativa B, 120cm	Saavutukset	-

Luonnekuvaus

Larissa on oikea mammanmussukka, ainakin niille, joille haluaa olla.

Larissa tervehtii karsinaan tulijaa iloisesti herkkujen toivossa. Jos tulijalla ei olekaan herkkuja tarjolla, tamma nyrpistää nenäänsä ja suhtautuu hoitajaansa välinpitämättömästi koko hoitamisen ajan. Tällöin Larissa ei välttämättä siirry pyydettäessä, saati nosta kavioita. Tässä vaiheessa tammaa on kuitenkaan enää turha herkuilla lahjoa, se on päätöksensä tehnyt, eikä aio lotkauttaa korvaansakaan ihmisten hassuille vaatimuksille. Taluttaminenkin on haastavaa näistä lähtöasetelmista, Larissa kun ei viitsisi liikkua sitten senttiäkään. Herkkujen kanssa karsinaan tulija tai jo tutumpi tapaus saa sen sijaan Larissan oikein hyvälle tuulelle. Tyttö heristää korviaan ja nuohoaa taskuja läpi antaumuksella. Saattaapa Larissa joskus jopa rapsuttaa takaisin, jos kumisualla oikein hyvin osaa rapsuttaa juuri oikeista kohdista. Hoitaminenkin sujuu tällöin helposti, tammaa on mukava käsitellä, eikä se turhia hötkyile.

Ratsuna Larissa on oikea veijari. Tamma huomaa usein jo selässä olevasta painosta, jos siellä on ihan pieni ratsastaja ja käveleminen uralla riittää. Vähän ismopi ratsastaja, joka heti tunnin alussa rupeaa komentamaan Larissaa ja yrittää näyttää tammalle kaapin paikkaa, voi saada osakseen pieniä hypähdyksiä ja jopa pukkeja. Larissa osaa myös kuvitella mörköjä kentän laidalle ja säpsyilee niitä, jos ei ihan heti huvita ryhtyä töihin. Larissalle paras ratsastaja on rauhallinen ja varaa riittävästi aikaa alku- ja loppukäynteihin ja raveihin. Larissan pitää saada kävellä reilusti pitkin ohjin ja verrytellä omaan tahtiinsa, jonka jälkeen vasta voidaan ruveta työskentelemään. 20-30 minuutin mittainen maastokävely ennen rankempaa treeniä ei ole ollenkaan hullumpi idea Larissan kanssa. Kun tamma on saanut verryteltyä ja ravailtuakin jonkun verran, päästään työskentely aloittamaan ja silloin Larissa keskittyy aivan täysillä ja antaa aina kaikkensa. Koulussa Larissa kuuntelee hyvin ja toimii pienilläkin avuilla. Larissa on myös oikein hyvä opetusmestari, sillä joskus tuntuu, että tämä tyttö osaa tehdä asiat vain äänellä pyytämällä. Esteillä Larissa on rauhallinen ja vakaa, hyppää hyvällä tyylillä ja ilmavaralla. Joskus estekisoissa Larissa alkaa keimailla katsojille ja muille hevosille ja ottaa vähän turhan pitkät tiet, jonka takia menetetään arvokkaita sekunteja.

Tarhassa Larissa viihtyy kaikkien kanssa, mutta myös yksin. Larissa voi joskus hieman jekkuilla haettaessa, eikä ihan heti tahdokaan antaa kiinni, mutta rapisevat taskut tai herkkupalat saavat tamman pistämään kaviota toisen eteen ja kiinni nappaaminen sujuu helposti.

Sukuselvitys

isä Goljat Z fwb, 167cm, rn	ii. Gigantus fwb, 166cm, prn	iii.
		iie.
	ie. Serenade fwb, 165cm, rn	iei.
		iee.
emä Yves Saint Laurent fwb, 164cm, rn	ei. Sin Hubert fwb, 166cm, m	eii.
		eie.
	ee. Lianda ER fwb, 160cm, prt	eei.
		eee.

Goljat Z on kouluhevonen, joka kilpailee vaativa A-tason luokissa omistajansa kanssa. Omistaja osti Goljatin ratsastuskoululta, jonne se oli päätynyt 'opetusmestarina', muttei luonteensa puolesta soveltunut aloitteleville ja vaihtuville ratsastajille. Goljatilla on useita sijoituksia kouluradoilta ja muutama ruusuke näyttelyistä.
Gigantus oli 166cm korkea ruunikko ori, jolla oli lennokkaat askeleet. Orin kapasiteetti olisi riittänyt paljon korkeammalle kuin PSG-luokkiin, mutta omistajansa perustettua perheen, ei valmentautumiselle jäänyt enää aikaa. Gigantus keräsi kuitenkin hyvin sijoituksia niissä kisoissa, joihin osallistui. Ori sai myös muutaman varsan, ennen kuin sairastui vaikeaan kaviokuumeeseen ja jouduttiin lopettamaan.
Serenade oli kiltti ja kultainen tamma. Tamma ei ollut mikään ruusukehai tai liikkeidensä puolesta huomiota herättävä, mutta tammalla oli kultainen sydän ja se kuljetti ratsastajansa turvallisesti perille tilanteessa kuin tilanteessa. Serenade pääsi kilpailemaan joitakin kertoja helppo A-luokissa, mutta toimi enimmäkseen omistajansa harrastehevosena ja maastoilukaverina. Tamma oli väriltään ruunikko, korkeilla sukilla ja korkeutta sillä oli 165cm.

Yves Saint Laurent on kaunis ruunikko tamma. Tamma kilpaili esteillä pitkän uran, korkeimmillaan 140cm luokissa. Tamma sai hyviä sijoituksia, mutta myös paljon hylkyjä/huonoja sijoja, sillä se oli luonteeltaan hyvin tammamainen ja ihan päivästä riippuen suoritti joko hyvin tai huonosti. 16-vuotiaana tamma siirtyi jalostuskäyttöön ja sai neljä varsaa.
Sin Hubert oli musta 166cm korkea ori. Hubert kilpaili esteratsastuksessa ja kokeili myös kenttäratsastusta. Ori ei saavuttanut suurta menestystä, sillä se oli hankala lastata ja stressaantui kuljetuksesta. Omalla tallillaan ori hyppäsi kuitenkin jopa 130cm korkeita ratoja. Hubert jätti muistoksi itsestään kaksi varsaa.
Lianda ER oli punarautias 160cm korkea estetykki. Sellaista estettä ei ollutkaan, mistä Lianda ei mennyt yli. Tamma hyppäsi tasaisen varmasti 140cm ratoja sileällä ja 120cm maastossa. Tamma kilpaili menestyksekkäästi 8 vuotta, mutta alkavien jalkavaivojen vuoksi se myytiin ratsastuskouluun pilkkahinnalla. Ratsastuskoulussa Liansa toimi mukavasti koulutunneilla ja pienillä esteillä. Vanhoilla päivillään ratsastuskoulun omistaja teetti sillä vielä kaksi varsaa.

Jälkeläiset

25.05.2015 fwb-o Vernon Honey
26.01.2015 fwb-t Lizzie Honey
10.11.2014 fwb-o Mr. Lawrence
25.08.2014 fwb-t Lexi Honey

Liikutuskalenteri

Maanantai: vapaapäivä
Tiistai: koulua
Keskiviikko: esteitä
Torstai: maasto
Perjantai: koulua
Lauantai: esteitä
Sunnuntai: vapaasti valittava
+ Larissa käy myös tunneilla ja kisoissa!

Hoito-ohjeet

◦ Larissan varusteet ovat vaaleansinisiä
◦ Larissalla käytetään koulutunneilla koulusatulaa ja estetunneilla estesatulaa
◦ Koulukisoihin ja -valmennuksiin kankisuitset, muuten mustat yleissuitset
◦ Maastossa ja esteillä (ja miksei koulussakin) pintelit + patjat joka jalkaan
◦ Loimitetaan sään ja tarpeen mukaan
◦ Palkinnot: sinivalkoinen ruusuke, 400v€, yleissatula, suitset, musta toppaliivi, ruskearuudullinen ratsastusloimi, sini-valkoinen ruusuke, tummanpunainen satulahuopa

Varusteet

Kisakalenteri

Hevonen kilpailee myös porrastetuissa, tarkistathan ajantasaisen statistiikan ja ominaisuuspisteet klikkaamalla hevosen rekisterinumeroa perustietotaulukossa.

17.05.2015	Ratsutalli Luttanat	este	120cm	1/10
30.04.2015	Adina	este	120cm	2/11
21.03.2015	Redwood	koulu	Va B	4/21
31.01.2015	Teili	esteet	100cm	5/60
30.10.2014	Villi-Cup	este	120cm	1/23
28.-30.09.2014	Kisakeskus Perderesies	kenttä	CIC2	1/9

Esteratsastuskilpailut

20.09.2014 / Metsälammen Ratsutalli / villi este / 100-120cm / 4/27
20.09.2014 / Dreamland / este / 120cm / 1/20
04.09.2014 / Perderesies / este / 120cm / 3/10
04.09.2014 / Perderesies / este / 110cm / 1/16
21.08.2014 / Perderesies / este / 110cm / 1/22
27.07.2014 / Perderesies / este / 120cm / 2/11

Kouluratsastuskilpailut

20.09.2014 / Gimpius / koulu / Va B / 2/7
19.09.2014 / Perderesies / koulu / Va B / 4/17
30.08.2014 / Villi-Cup / koulu / Va B / 5/36
04.07.2014 / Hopeinen Palatsi / villi koulu / Va B / 2/9
02.07.2014 / Ratsutalli Luttanat / villi koulu / He A / 1/18

Muut kilpailut

06.-08.09.2014 / Perderesies / kenttä / Helppo / 1/7
08.-10.08.2014 / Kisakeskus Perderesies / villi kenttä / CIC2 / ⅙
12.07.2014 / Helmivaara / match show / hevostammat rakennekuvilla / SIN2
16.07.2014 / VSPY / VSN / puoliveriset tammat / 12/12, 30p.
15.07.2014 / VSPY / VSN / suomalaiset puoliveriset tammat / 9/9, 25p.
13.07.2014 / Kadotetut Suomenhevoset / söpöysnäyttelyt / hevostammat rakennekuvilla / 9/9
30.06.2014 / Adina / match show / puoliveriset / SIN

Päiväkirja

10.08.2015
Olin astuttanut tammani Larissan komealla tanskalaisella puoliverioriilla ja varsan syntymää oli jo odoteltu melko pitkä tovi. Larissa oli oikein hyvävointinen tiineyden loppuun asti ja jaksoi käydä pienillä kävelylenkeilläkin ison vatsansa kanssa. Olimme varautuneet varsomiseen ja sopineet tallityöntekijöiden kanssa vahtimisvuorot. Oli oma vuoroni, kello 03.46 kun huomasin ensimmäiset merkit lähestyvästä synnytyksestä. Larissa oli rauhallinen ja hoiti hommat kokemuksella nopeasti niin, että jo kello 04.04 meillä oli ihana pieni ruunikko varsa maailmassa! Varsa oli mitä suloisin hoikkine koipineen ja nousi pian jo jaloilleen. Katselin kaunista tammavarsaa ja päätin samantien nimetä sen Ivyksi, isänsä mukaan.
- Mette

Viikonloppuleiri Kuuralehdossa 18.-19.7.2015
18.07.2015
Huh, kaikki tavarat on vihdoin tungettu traileriin hevosen kanssa ja matka kohti Kuuralehtoa ja mukavaa ratsastusviikonloppua voi alkaa! Ajelimme muutaman tunnin, kunnes saavuimme perille Keski-Suomeen idyllisiin maalaismaisemiin. Olimme eprillä jo hyvissä ajoin ennen klo 12 ja pääsin majoittamaan Larissan vierastalliin ja kantamaan tärkeimmät vasrusteet sisään. Muutkin olivat saapuneet hevosineen ja trailereineen ja tallipihalla kävikin melkoinen kuhina, kun toisilleen vieraat hevoset ja ihmiset sinkoilivat sinne tänne. Kello 12 kaikki olivat saaneet itsensä ja hevosensa ojennukseen ja pääsimme kokoontumaan tallipihalle. Teimme nopeahkon esittäytymiskierroksen, sillä osallistujia oli leirimme vetäjän Saritan mukaan ennätysmäärä, yli 15! Esittäytymisen jälkeen siirryimme lounaalle ja hoitamaan hevosemme kuntoon ensimmäistä valmennusta varten.
Ensimmäinen valmennus käsitteli kouluratsastusta ja meidät jaettiin kahteen ryhmään. Me olimme Larissan kanssa ensimmäisessä ryhmässä. Valmentajanamme toimi Paula, joka kyseli alkukäyntien aikana kaikkien ratsastajien ja hevosten tasosta ja räätälöi tuntia tasomme mukaan. Me Larissan kanssa keskityimme kokoamiseen, niin käynnissä kuin ravissakin. Larissa oli innokkaalla tuulella ja olisi halunnut tutustua uusiin kavereihin, mutta malttoi silti työskennellä hyvin. Laukassakin Paula pyysi kokoamaan Larissaa ja pääsimm treenaamaan myös laukanvaihtoja. Loppuverkka sujui rennosti ja Paula kehui kaikkia ratsukoita. Tunnin jälkeen hoidimme tietenkin omat hevosemme pois ja tulimme seuraamaan seuraavan ryhmän tuntia.
Molempien tuntien jälkeen saimme nauttia hieman välipalaa ja sitten jälleen hevosten pariin. Jakauduimme pareiksi vikellystä varten, kummankin hevosella vikellettäisiin noin 30 minuuttia. Parini aloitti ja minä pidin nättiä suomenhevosta liinassa. He olivat selvästi tehneet tätä ennenkin ja hevonen oli aivan elementissään tasaisine ja rauhallisine askelineen. Pian olikin minun ja Larissan vuoro esitellä taitojamme ja kappas! Larissalla ei ollut kukaan ennen temppuillut selässä, joten me aloitimme ihan rauhassa käynnistä. Kokeilimme perusistunnan lisäksi polvivaakaa ja Larissa oli vähintään ihmeissään. Tamma sipsutteli hermostuneesti paikallaan, kun yritin nostaa polvet sen selän päälle. Muutaman yrityksen jälkeen Larissa hieman rentoutui ja sain kuin sainkin suoritettua liikkeeni, vaikkakin ilman kypärää temppuilu yli 160cm korkean tammani selässä vähän jännittikin.
Vikellyskokeilu jatkui suoraan leikkitunniksi, jossa ratsastimme kaikki ilman satulaa. Meidät jaettiin muutamaksi joukkueeksi viestiä varten yllättäen hevosten ja ponien koon mukaan. Meidän joukkueessamme olikin vain puoliverisiä. Viesti oli melkoista sekamelskaa, mutta voittajiksi suoriutuivat ponijoukkueet, pienillä poneilla oli selvästi eniten kokemusta tälläisistä leikeistä. Leikimme myös maa-meri-laiva leikkiä, jossa hevoset kyllä loistivat, mutta ratsastajat saatiin kunnolla päästään pyörälle. Me emme Larissan kanssa loistaneet tässä lajissa ollenkaan, vaan pääsimme kentän laidalle melko pian aloituksen jälkeen. Voittajaksi tässäkin lajissa suoriutui poni, joka oli nuoren ratsastajansa kanssa mitä ketterin parivaljakko. Riehakkaan leikkimisen jälkeen oli aika viedä hevoset taas hetkeksi karsinoihin rauhoittumaan ja päästä nauttimaan iltapalaa.
Iltapalan jälkeen oli luvassa vielä "kevyt" yömaastoreissu, jolla oli tarkoitus myös hypähdellä muutama maastoeste. Larissa oli jo aivan närkästynyt, raukkaparkahan oli jo raatanut tänään pariin otteeseen ja ei muuta kuin lisää vaan! Kuljimme pitkänä jonona maastossa ja halukkaat hyppäsivät maastoesteitä, kun niitä kohdalle sattui. Mekin Larissan kanssa hyppäsimme pari, mutta ratsuni mielenkiinto oli jo iltaruuissa, eikä estesuorituksissa. Lenkin puolenvälin jälkeen saavuimme rantaan ja halukkaat hevoset ja ratsastajat pääsivät uimaan tai kahlailemaan rantaveteen. Me Larissan kanssa kuuluimme jälkimmäiseen porukkaan, sillä kylmä vesi ei houkutellut muutenkin jo kyllästynyttä tammaani. Pienen uintihetken jälkeen ravailimme rennosti tallille ja laitoimme hevoset yöpuulle. Larissa sai valtavan kasan heinää ja hyvänyöntoivotukset. Me leiriläiset kömmimme leiritalolle ja asetuimme huoneisiimme. Itse olin aivan poikki, kun pääsin sänkyyn asti ja nukahdin samantien.

19.07.2015
Huhhuh, rankka edellispäivä tuntui koko kropassa, kun nousin sängystäni ja suuntasimme huonekavereiden kanssa aamupalalle. Meidät jaettiin taas kahteen ryhmään, ensimmäiseen pienempien esteiden hyppijät ja toiseen isompien. Me Larissan kanssa pääsimme jälkimmäiseen ryhmään, vaikkemme aivan huippuhevosten 160cm tasolle yltäneetkään. Paula piti meille jälleen hyvän ja tehokkaan estevalmennuksen, jossa otti jokaisen ratsukon tason hyvin huomioon. Me Larissan kanssa keskityimme erityisesti teiden ratsastamiseen, tiukat käännökset kun eivät olleet Larissan vahvuus. Tunti sujui hyvin ja valmentaja oli oikein tyytyväinen ryhmäämme ja antoi kaikille hyvää, rakentavaa palautetta.
Lounaan nauttimisen jälkeen suutasimme maastoon, maastoesteille Paulan johdolla. Luvassa olisi rankkaa treeniä ja osa porukasta jäi tallille ihan rataesteille tai koulukiemuroiden pariin treenaamaan. Me Larissan kanssa päätimme, että treenataan nyt kun on kerran treenaamaan tultu ja annetaan kaikkemme. Hyppäsimme useita erilaisia esteitä, korkeudelta 70-90cm, jotta ne sopivat useimmille ratsukoille. Paula oli tarkka lähestymisissä ja hevosten laukasta, ja ratsastajilla riitti muistettavaa kun valmentajamme antoi kerta toisensa jälkeen lisää ohjeita. Reilun tunnin kestäneen valmennuksen loppupuolella kaikilta sujuivat esteet jo hyvällä rutiinilla ja pääsimme ravailemaan tallille. Hevosten posilaiton jälkeen oli luvassa välipalaa ja sen jälkeen leikkimieliset leiriestekisat.
Estekisamme starttasivat klo 16.30 ja ensimmäinen ratsukko asteli radalle. Ratsastimme tasojärjestyksessä, ja me Larissan kanssa olimme vähän puolivälin jälkeen. Esterata sujui tasaisen varmasti ja hyvin, tosin väsymys aamun estevalmennuksen ja maastoesteiden jäjiltä alkoi näkyä Larissasta. Palkintojenjaossa kaikki saivat samanlaiset Saritan askartelemat ruusukkeet, eikä meitä edes laitettu paremmuusjärjestykseen.
Illan viimeinen aktiviteetti oli kevyt iltamaasto, jonne suuntasimme ilman satulaa. Oli ihana vain kävellä rauhassa kesäisessä metsässä ja antaa Larissan mutustella muutama voikukka matkan varrelta. Kävelimme järvelle ja halukkaat pääsivät taas uittamaan hevosia. Larissa kahlasi veteen vatsaansa myöden, mutta syvemmälle sitä ei saanut. Palailimme rennossa järjestyksessä tallille iloisesti höpöttäen ja hevosten lähes laahustaessa, väsähtäneinä päivän aktiviteeteista. Saimme huikean leirimme päätökseen klo 21 ja suurin osa leiriläisistä alkoi pakata hevosiaan trailereihin. Mekin Larissan kanssa halusimme väsymyksestä huolimatta omaan kotiin nukkumaan ja puolen yön paikkeilla oma sänky ja karsina kutsuivat paremmin kuin pitkään aikaan.
- Mette

24.06.2015 Estevalmennus 100cm
"Ah, mikä auringonpaiste. Mä voisin nuokkua tässä koko päivän, kunhan vaan joku tois vähän lisää ruokaa. Mutta tuoltahan toi omistaja tuleekin! Mitä, sillä ei oo ruokaa mukana? Vaan riimunnaru? Meinaako se ihan tosissaan, että mun pitää keskeyttää kauneusuneni ja lähteä sen kanssa sisälle? No, jos nyt tän kerran, onhan tossa matkalla sentään pari ruohotupsua, jotka voisin laittaa parempiin suihin. Ehkä se aikookin ruokkia mut sisällä? Mutta kuinkas mun ruokakaukaloni onkaan tyhjä? Hei omistaja, palkkaa itelles parempaa väkee, joku on unohtanu mun ruuat! Ja nyt se alkaa harjata mua, voi kettu, en mä taida saadakaan ruokaa. Ja nyt se jo kantaa varusteita karsinaan, hyi kauhistus. Jospa mä vaan näytän pystyynkuolleelta, ehkei se aiokaan viedä mua treenaamaan?
Mitäs vielä, täällä sitä kentällä seisotaan ja kävellä pitäis. Äh, mä en tosiaan jaksa raahautua eteenpäin, mulla oli jo parin päivän loma, eikä sitä sovi keskeyttää jonkun tyhmän harjotuksen takia. Ja kukas kaiffari tonne kentän laidalle ilmaantui? Joku ihmeen Mo Tarrison, joka puhuu englantia, ja meinaa laittaa meidät hyppäämään? Ei herrajestas, ei tälläsestä ollu puhuttu mitään, mä meen lakkoon! Jos toi ukko tosiaan kuvittelee, että mä meinaan sen pillin mukaan hypätä, niin on kyllä nin pahasti väärässä, ettei tosikaan. Muahan ei mitkään britit määräile!
Ensimmäinen laukannosto kulmassa ja HUI! APUA, TUOLLA ON JOITAIN! Jaahas, ja nyt on näköjään omistaja enää puoliksi penkissä, enhän mä nyt niin paljoa sitä kamaluutta hypännyt karkuun. Omistaja ja valmentaja höpöttää jotain ja mun pitäisi laukata uudestaan. Se kamala saattaa kyllä yhä vaania mua sellä nurkassa, mitähän jos se käy kimppuun? Omistaja ratsastaa mut kulmaan kyllä niin päättäväisesti ja, määrätietoisesti, että vaikka mua vähän hirvittääkin, niin mähän menen sinne kiltisti. Sitten me päästään aloittamaan. Ensin pitää hypätä lankkuesteen yli. Se sujuu hyvin leikiten ja sitten omistaja kääntää mut tiukasti muurille. Lasten leikkiä, sanon minä. Näissä esteissä pitäis olla useempi kymmenen senttiä lisää korkeutta, että mun tarviis oikeesti ruveta hommiin. Seuraavaksi vielä viuhkasta yli ja sitten vesiesteelle, joka on melko kummallisen näköinen, mutta tarkka omistaja huomaa mun epäröinnin ja pistää taas kaikkensa peliin, jotta me päästään esteen yli. Ja niinhän me päästäänkin. Valmentaja käskee meidät vielä uusintakierrokselle ja hommahan sujuu kuin tanssi.
Kun me ollaan laukkailtu riittävästi, me otetaan vielä vähän ravipuomeja. Mua ei niin yhtään enää huvittais, joten meen vähän laiskasti ja onnistun kolhimaan kinttujani, jaiks. Valmentaja siirtelee puomeja ja mun pitää venytellä koipiani, että saan jalat oikeessa järjestyksessä yli. Homma sujuu helposti ja sitten me saadaankin jo kävellä. Valmentaja kehuu mua (ja omistajaa) ja pian mä pääsen takaisin laitumelle ja vihdoin ja viimein sen ruuan kimppuun!"
- Larissa

12.06.2014
"Larissaa!", huutelin tarhan portilla ja koko lauma tuli reippaasti portille norkoilemaan ruokiaan. Heitin sylillisen heinää tarhaan jääville ja kävin nappaamassa Larissan kiinni. Tyttöä olisi kiinnostanut syöminen huomattavasti enemmän kuin lähtö kohti tallia ja töitä. Larissan onneksi tänään oli kuitenkin maastoilupäivä, eikä hien pintaan nostava koulutreeni. Harjailin Larissaa oikein kunnolla ja tyttö nautti rapsuttelusta ja perusteellisesta harjauksesta täysin rinnoin. Hain varusteet ripeäasti varustehuoneesta ja varustin Larissan. Talutin tamman tallista ulos ja nousin selkään jo heti pihassa. Larissa oli vähän kummissaan, kun ei mentykään kentälle, vaan säädin äkkiä jalustimet, kiristin satulavyön ja pyysin tyttöä eteenpäin, ohi kentän ja laitumien, kohti Kylätietä. Annoin Larissan kävellä pitkin ohjin parkkipaikalle asti, jossa jouduin ottamaan ohjat, sillä kylän teinit tykkäävät hurjastella tiellä oikein kunnolla. Ylitimme tien ja pääsimme jatkamaan suoraan hiekkapolkua kohti rantaa. Larissa käveli innokkaana ja reippaana ja annoin tamman haistella ja nuuhkia kesän tuoksuja. Poikkesimme vasemmalle pienelle metsäpolulle, jolla pyysin Larissan raviin ja tamma alkoi ravata tasaista, rauhallista ravia löysin ohjin. Larissa ravaili koko matkan uimarannalle asti, joka ihme kyllä oli aivan tyhjillään näin nättinä päivänä. Hidastin käyntiin ja päästin Larissan kahlailemaan rantaveteen. Aluksi Larissa innostui ja olisi halunnut lähteä syvemmällekin polskimaan, mutta en antanut Larissan kastella itseään kuin polviin saakka, sillä itselläni ei ollut uimiseen sopivia varusteita, eikä satulan uittaminenkaan houkutellut. Kävelimme rantaa pitkin ja pääsimme rannan parkkipaikalle, josta lähdimme ravailemaan kohti tietä. Emme kuitenkaan ravanneet koko matkaa hiekkapolulla, vaan päästin Larissan ravailemaan nurmiaukealle, jossa teimme muutamia voltteja ja hieman taivuttelin Larissaa. Tamma oli vertynyt hienosti ja oli oikein kuuliaisella tuulella. Ravasimme isolla ympyrällä ja nostin laukan. Larissalla oli ihana, rento ja tasainen laukka ja laukkasimme useamman ympyrän kumpaankin suuntaan. Kun Olimme nauttineet vauhdin hurmasta riittämiin, suunnistimme jälleen kohti Kylätietä ravissa. Kylätiellä hidastimme käyntiin ja jatkoimme tietä pitkin takaisin tallille. Nousin Larissan selästä pikkukentän kohdalla ja riisuin tammalta varusteet. Larissa oli vähän ihmeissään, kun pääsi samantien takaisin tarhaan kavereiden kanssa, muttei laittanut ollenkaan pahakseen. Kävin vielä heittämässä ison sylillisen heinää Larissalle ja kavereille, ja vein varusteet talliin. Oli oikein ihana ja rentouttava ratsastusretki Larissan kanssa!
-Mette

01.06.2014
Larissa muutti tallille.

Sama omistaja, uusi osoite!

Luonnekuvaus

Sukuselvitys

isä

ii.

iii.

iie.

ie.

iei.

iee.

emä

ei.

eii.

eie.

ee.